Kansalaisaloite kansallisesta ydinvoimaohjelmasta

Suomen Ekomodernistien jäsenet järjestivät kansalaisaloitteen kansallisesta ydinvoimaohjelmasta. Tämä olisi varsin uusi avaus, ja heittäisi ydinenergian aivan uuteen asemaan Suomen energiapolitiikassa. Ydinenergia on ollut pitkään hieman oudossa asemassa: se on kansallisesti suuri sähkön lähde, mutta esimerkiksi kansallisessa Energia- ja Ilmastostrategiassa ei sitä paljoa näkynyt aiemmin, ja viimeisimmässäkin lähinnä todetaan alan nykytila.

Nykyisellään ydinenergian käyttö on yksittäisten toiminnanharjoittajien vastuulla. Nämä tosin voivat olla useiden tahojen yhteenliittymiä kuten Mankala-periaattella toimiva TVO. Toisin kuin monissa muissa maissa, ei Suomessa ole varsinaisesti valtiollista ydinenergiaohjelmaa, vaan yritysten projekteja. Pitäisikö Suomessa olla ydinenergian käytön strategisia linjauksia ja kansallista ohjelmaa? Ennenkin kun ollaan selvitty.

Maailma tosin muuttuu. Nykyinen toiminta perustuu siihen että alalla on toimijoita joilla on riittävät muskelit kantaa toimintaansa liittyvät riskit. Sitten aina väliin koetellaan kepillä jäätä jos olisi aika hakea poliittista hyväksyntää uudelle voimalalle, väliin jopa haetaan. Myönnetty periaatepäätös onkin sitten niin iso asia että projekteista tulee miltei liian isoja kuopattavaksi. 🤷‍♂️ Mihin tuo ajaa alan ovat isot sähköä tuottavat laitokset, ja ydinenergian muut sovellukset ovat liian pieniä tai epävarmoja jotta niitä kannattaisi edes miettiä. Tällaisiin tapauksiin valtion ohjelman selkeä mandaatti voisi auttaakin.

Mitä aloitteessa sitten esitetään? Tehokasta lainsäädännön uudistamista sekä kansallisen ohjelman valmistelua. Ensimmäinen on viranhaltijoiden valmistelussa: muutaman vuosikymmenen vanhan lain kokonaisvaltainen päivitys vastaamaan muuttuneeseen maailmaan. Oma käsitykseni on että pääosa työstä keskittyy tekemään hyvää säätelyä. Uudessa ohjelmassa listataan rahoitusta niin viranomaisille kuin tutkimukseen, kehitykseen kuin uusien konseptien toteutukseen. Tämä todennäköisesti olisi edellytys sille jos haluaisimme käyttää ydinenergiaa myös muihin kuin suuriin projekteihin — esimerkiksi teollisuuslaitosten energianlähteenä tai kaukolämmön tuotantoon keskisuurissa kaupungeissa.

Esityksen ehkä eniten mielipiteitä jakava kohta on esitys kansainvälisen ydinjätehuollon mahdollisuuksien selvitys. Suomeksi: pitäisikö avata mahdollisuutta että Suomeen tuotaisiin ulkomailta ydinjätettä loppusijoitettavaksi. Suomessahan on nyt käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitos loppumetreillä, ja voidaan olla luottavaisia että loppusijoitettu jäte ei aiheuta vaaraa tuleville sukupolville. Toisaalta Posiva keskittyy omistajiensa jätteistä huolehtimiseen eikä nykyisellä laitoksella ole tilaa saati sosiaalista lisenssiä suureen määrään ulkomaista jätettä. Joten, jos mahdollisuus alueelliseen jätehuoltoon haluttaisiin avata, se pitäisi joka tapauksessa tehdä puhtaalta pöydältä: niin toimijat, paikka, kuin järjestelyt ja vastuukysymykset pitäisi selvittää. Nykyisestä hankkeesta saisi varmasti arvokasta tietoa jatkoon.

Laajemmin EUssa lähdetään siitä että jokainen maa huolehtii lähtökohtaisesti omista ydinjätteistään. Direktiiveissä on jätetty ovi auki jätteiden vientiin muihin maihin, ehdolla että voidaan varmistaa vastuullinen ja uskottava jätehuolto. Yleisesti ajatellaankin että kun muutamasta edelläkävijämaasta (Suomi, Ruotsi…) saadaan kokemuksia niin jonnekin perustetaan myös alueellisia loppusijoituslaitoksia. Minne ja milloin on vielä epäselvää, joka tapauksessa kyseessä ovat pitkät prosessit. Toisaalta uskottava alueellinen loppusijoituspalvelu voi olla hyvin houkutteleva asia monelle maalle jossa on vaikeaa saada yhteiskunnallista hyväksyntää ydinjätteen loppusijoitukselle. (Jälleen suomeksi: siitä voidaan maksaa hyvin.)

Joka tapauksessa tämä kansalaisaloite tuo keskusteluun sen, mitä me haluamme tehdä ydinenergian avulla. Vanhan kaskun mukaan mistään muusta ei energian osalta puhuta kuin ydinvoimasta, mutta se on aina ollut reaktiivista: yksittäiset toimijat ovat hakeneet lupia, mikä on vaatinut yhteiskunnallista keskustelua. Kansallinen ohjelma pakottaisi päättäjät avoimesti puhumaan myös siitä, mitä jatkossa halutaan olevan. Sähköä tuotamme ydinenergian avulla kyllä, mutta miten paikallinen lämpö ja muu energia, miten kansallisia vahvuuksiamme ja teollisuuttamme kehitetään? Tarvitsemme laajemminkin eteenpäin katsovia visioita, ja yhteisymmärrys siitä miten ydinenergian käyttö voisi muuttua sopisi tähän palettiin myös.