Espoon pohjois- ja keskiosiin on valmisteltu uutta yleiskaavaa, joka on tavoitteena hyväksyä tänä keväänä. Viime viikolla kaavasta tehtiin kaupunginsuunnittelulautakunnassa päätös, eikä ainakaan tämä lausuma Espoon Vihreiden sivuilta kovin hyvältä kuulosta:
Vihreiden mukaan yleiskaavan toteutuminen johtaisi siihen, että tulevaisuudessa Espoossa on entistä enemmän lähipalveluiden niukkuuteen ja joukkoliikenteen toimimattomuuteen pettyviä asukkaita. Luonnon ja ilmaston näkökulmasta kaava on epäonnistunut.
Itse en ole kaavan valmistelua paljoa seurannut, ja alueestakin minulla on kokemusasiantuntijuutta lähinnä muutaman vuoden asuminen Lahnuksessa koulu-ikäisenä. Mutta jäin miettimään tuota palveluiden vähyyttä, ja miksi hajallaan oleva kaupunkirakenne siihen johtaa.
Tämä on tullut itsellenikin vastaan täällä Lintuvaarassa, kun väki harmittelee palveluiden puutetta. Samaan aikaan pitkän linjan kuntapäättäjä (kok) mainostaa, miten hän on torpannut kerrostalorakentamista niin Lintuvaarassa kuin viereisessä Painiityssäkin. Voisiko näillä olla jokin yhteys? Kyse kuitenkin on osittain kilpailevista tavoitteista. Aiemmin minulle on tullut netissä vastaan kaavio eri mahdollisista asukkaiden ristiriitaisista toiveista, oma suomennos alla.
Yllä Venn-kaaviossa on kolmea eri mahdollisesti ihmisten toivomaa asiaa – harvaa asutusta, hyviä palveluja, ja että varaa on muuhunkin kuin välttämättömään. Alkuperäisessä englanninkielisessä versiossa tuo viimeinen on ”matalat verot”, mutta kunnalla on mielestäni muitakin tehtäviä kuin peruspalveluiden turvaaminen. Keskellä on noiden toiveiden leikkaus, jossa kaikki toteutuisivat – mutta harvemmin se on missään mahdollista. Hyvät palvelut taloudellisesti tuotettuna vaatii riittävän tiheää rakennetta, hyvät palvelut harvoille tuotettuna maksavat, ja jos haluaa asua edullisesti ja harvassa niin ei voi odottaa kovin hyviä palveluita.
Riittävä palvelutaso on helpompi toteuttaa kun ihmisiä on riittävästi samalla alueella. Koulut ja julkiset palvelut voidaan järjestää lähelle, ja julkisella liikenteellä on riittävästi asiakkaita jotta se voidaan järjestää kattavaksi. Näitä Espooseen on kehitetty eri kaupunkikeskusten muodossa.
Espoossa on myös paljon pientalovaltaisia alueita, ja niille myös kysyntää. Omat seinät ja oma piha ovat tärkeä asia monille joten hyvä että siihenkin on mahdollisuus. Mutta, näille alueille palveluiden tuottaminen maksaa, eikä asukastiheys (tai -harvuus) mahdollista samaa kuin keskuksissa. Tämä tosin ei välttämättä tunnu ihan reilulta siellä asuville. Esimerkiksi kun Helsingin Sanomien Espoo-liitteessä on esitelty Henttaata ja Perusmäkeä, molemmissa jutuissa on kerrottu miten idyllisiä ja haluttuja alueita ne ovat, mutta kaupungin päättäjien unohtamia. En nyt varmaa totuutta tiedä, mutta voisiko olla että kyseessä ovat kuitenkin jonkin verran harvempaan asutut alueet joille on haastavaa tuottaa korkeaa palvelutasoa?
Mikä olisi esimerkki kuntatasolta tuosta viimeisestä leikkauksesta, jossa kalliiksi tulee? Aktiivisilla kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa, ja perinteisesti hyvin toimeentulevilla alueilla on aktiivisia ihmisiä. Tällöin voidaan saada myös enemmän palveluja harvemmin rakennetuille alueille, mutta jostain muusta se on pois. Omalla asuinalueellani Lintuvaarassa oli vastikään tapaus, jossa kaupunki halusi sulkea pientaloalueella sijaitsevan asukaspuiston ja siirtää toiminnan Pohjois-Leppävaarassa sijaitsevaan Åbergin Lastentaloon. Asukkaat masinoivat nopeasti vastustuksen, ja lopulta asukaspuiston toiminta päätettiin jatkaa. Tämä vaatii ainakin jonkin verran asukaspuiston vanhan rintamamiestalon korjaamista, ja pidemmän aikavälin tulevaisuus jäi vielä auki. Suunniteltu korvaava tila, Åbergin lastentalo, on nykyisellään vajaakäytöllä, ja sen tulevaisuus on epävarma. Tässä mielestäni ikävää on se, että nykyinen asukaspuisto on selvästi syrjemmässä julkisten liikennevälineiden reiteiltä ja pienemmän väkimäärän saavutettavissa kuin Åbergin talo. Ja siten tässä aktiiviset paikalliset saivat hyödyn – mutta jotain siihenkin nyt nopeasti suunnatuilla rahoilla olisi saanut.
Espoo kasvaa ja kehittyy, eikä tässä löydy kaikille kelpaavia ratkaisuja joka kerta. Mutta tulevaisuutta kestävät ratkaisut pohjaavat hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella oleviin elinvoimaisiin keskuksiin, ei vain autojen varassa olevaan suburbiamattoon. Vielä jos hajallaan olevan asutuksen yhteydet ovat luokkaa ”kätevästi autolla Helsinkiin 20 minuutissa”, niin sittenhän siinä istutaan ruuhkassa ja kirotaan mikseivät yhteydet ole parempia.
Ville Tulkki 