Hiilineutraalius ei riitä

Ilmastonmuutoksen hillinnän vuoksi kaupunkien tulee hiilineutraaliustavoitteiden ohelle ottaa suunta kohti aitoa vähäpäästöisyyttä ja huolehtia keinot siten, että päästöt eivät vain siirry jollekulle toiselle.

Ilmastonmuutoksen hillintä on yksi aikamme suurista haasteista. Vaikka ilmastonmuutos ei ihmisten juuri tämän päivän tämänhetkisessä elämässä vaikuta, tuo se suuret haasteet hyvään elämään tulevaisuudessa. Kaupungeilla on oleellinen vastuu torjua pitkäjänteisesti tulevaisuuden uhkia, ja nykyisellään monet kaupungit ovatkin julistaneet hiilineutraaliustavoitteita. Espoo 2030, Helsinki 2035, Lahti 2025, ja niin edelleen, joten homma hoidossa? Ei vielä…

Hiilineutraalius on monessa kaupungissa määritelty siten, että suorat päästöt lasketaan 80% vuoden 1990 vertailutasosta. Entä se viimeinen viidennes? Kompensoidaan jotenkin, joko maa-alueen luontaisilla nieluilla tai aktiivisilla toimilla. Kompensoinnilla on kuitenkin sekä teknisiä että moraalisia haasteita.

Luontoon muodostuu Suomessa hiilinieluja kasvien kasvaessa, ja varsinkin vanhat metsät ovat suuri hiilivarasto. Maaperään on ilmastossamme varastoitunut paljon hiiltä. Mutta, ilmastonmuutoksen myötä yksi vaara on se, että nämä luontaiset nielut ja varastot alkavat kadota, ja maaperä alkaisi vapauttamaan hiiltä. Joten luontoon varastoituvaan hiileen ei välttämättä voi pidemmän päälle luottaa. Toisaalta monia aktiivisia kompensaatiohankkeita esimerkiksi metsien istutukseen on kritisoitu siitä, että mitattavat vaikutukset eivät ole olleet lähelläkään mainostettua.

Hiilineutraalius, kun siinä oletetaan verrattain suuri osuus kompensoituvan maaperän luontaisilla prosesseilla, on myös maalitolppien siirtelyä. Meillä kun Suomessa sattuu olemaan hiiltä sitova ilmasto ja luonto, niin silläkö perusteella meidän pitäisi tehdä vähemmän kuin muiden? Ei näin, kyllä ihmisperäisten päästöjen pitää loppua kaikkialla.

Yleisesti suurimmat päästönlähteet ovat kaupunkien energiantuotanto ja liikenne. Suuressa roolissa kaupunkien hiilineutraaliustavoitteissa onkin ollut siirtyminen biomassan käyttöön lämmöntuotannossa, mutta suurimittaisessa bioenergian käytössä siirrämme vain paperilla oman energiantuotantomme päästöt jonkun toisen hiilivarastojen pienenemiseksi. Joten vastuu vain siirtyy.

Hiilineutraaliustavoitteet ovat yksi etappi, mutta sellaisenaan eivät riittävät. Meidän tulee asettaa aidot vähäpäästöisyystavoitteet sekä huolehtia siitä, että mittarit eivät kannusta vain siirtämään vastuuta jollekulle toiselle. Lisäksi meillä täytyy olla rohkea asenne kokeilla ja ottaa käyttöön uusia keinoja ja teknologioita joilla nämä tavoitteet saavutetaan. Nykyisessä hallitusohjelmassa todetaan Suomen olevan hiilineutraali 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen, mikä on oikea raamitus päästöihin liittyville tavoitteille. Koska hiilineutraalius ei riitä.

Olen ollut puhumassa hiilineutraaliudesta useammassa etätapahtumassa viime aikoina. Alla linkit Viitteen Tiedepuoluepaneelin ja Espoon Vihreiden Espoo puhuu -kiertueen tallennuksiin, sekä hieman kevyemmän tunnelman instaliveen ”Kaljaa ja energiapolitiikkaa”.