Sitra julkaisi vastikään raportin negatiivisista päästöistä, tai miinuspäästöistä kuten he aiheen lanseeraavat. Kyseessä ovat siis tavat viedä hiilidioksidia pois ilmakehästä ja varastoida se pitkäksi aikaa.
Kirjoitin pari vuotta sitten miten hiilineutraalius ei ole riittävä lopullinen maali kaupunkien tavoitteiden osalta. Tämä pätee myös valtioiden tavoitteisiin. Varoitin myös tukeutumasta luonnon hiilinieluihin. Kirjoitukseni jälkeen ikävä kyllä olemme jo saaneet kuulla miten suomalaiset hiilinielut ovat romahtaneet. Joten harmillista, mutta blogaukseni on kestänyt aikaa. (Tosin nyt uudelleenluvulla kirjoittaisin uusiksi mekanismit millä nielut katoavat. Mutta blogit ovat hetkensä tuotteita.)
Joten olkaa hyvä — kun hiilineutraalius ei riitä – redux.
Sitran raportti käsittelee negatiivisia päästöjä ylätasolla kattavasti ja on hyvä johdanto jos aihe ei ole tuttu. Itse kun olen vuosikymmenen tätä keskustelua seurannut, olisin ehkä voimallisemmin tuonut esille eri keinojen rajoitteita. Hiilidioksidin sieppaus ja varastointi on kuitenkin hyvin energiavaltaista puuhaa, ja yleisesti parempi olisi olla tuottamatta hiilidioksidia lähtöjäänkään. Biomassan viljely energiaksi hiilidioksidisieppauslaitoksiin vaatisi hurjimmissa skenaarioissa Intian kokoisia maa-aloja, millä olisi suuria vaikutuksia luontoon jo itsessään.
Hiilen sieppaus ja varastointi nousee muotiin epäsäännöllisen säännöllisesti. 2000-luvun alussa sen piti olla hopealuoti jolla Keski-Euroopan hiilivoimalat saataisiin hyväksyttäviksi (spoiler alert: ei tapahtunut), 2010-luvulla ilmastotavoitteiden kiristyessä ja ilmastotoimien mataessa sen piti olla hopealuoti jolla maakaasun käyttö sallitaan ja 2050-luvun jälkeen saadaan sidottua yli tavoitteiden ilmakehään päästetyt hiilidioksidit takaisin pois kierrosta (spoiler alert: ei aiotussa mittakaavassa), ja nyt sen rooli tulevaisuuden skenaarioissa ehkä alkaa saamaan realismia. Ehkä. Joka tapauksessa jatkossa kaapattua hiilidioksidia pitäisi kuljettaa ja varastoida määriä, jotka saattaisivat olla verrannollisia fossiilisten polttoaineiden virtoihin.
Sitran raportissa esitetään Suomen vahvuutena metsäteollisuuttamme, josta voisi helposti saada kaapattua piipun päästä luontoperäistä hiilidioksidia kun biomassaa poltetaan. Tästä sitten joko varastoimalla tai tekemällä pitkäikäisiä tuotteita voitaisiin saada aikaan negatiivisia päästöjä. Samalla kuitenkin myönnetään ettei Suomessa ole soveltuvia luonnon varastoja hiilidioksidille. Lähimmät mainitaan olevan Norjan rannikolla, jonne pitäisi hiilidioksidi jotenkin kuljettaa.
Toisaalta koko konsepti polttamisen jälkeisestä hiilidioksidin kaappaamisesta perustuu nykyisiä rakenteita säilyttävään ajatteluun. Meillä on laitos joka polttaa biomassan, sitten kaapataan se, irroitetaan hiilestä happi, tehdään hiilestä tuote. Ensimmäisen vaiheen (poltto) osana saadaan kyllä energiaa, mutta sitä tarvitaan lisää korkojen kera seuraavissa vaiheissa. Miksemme käyttäisi hiiltä suoraan tuotteeksi tuon mutkan sijaan? (Vastaus: Koska se laitos on jo rakennettu ja uudelleen ajattelemisen sijaan on helpompi laastaroida yli vanhoja virheitä)
Polttamattomuuteen perustuvia teknologioita, jotka mahdollistaisivat biomassan tehokkaamman käytön, olisivat muiden muuassa sähköistäminen, energian paikallinen tuottaminen ydinenergian avulla, ja sellun teko polttoon perustuvan prosessin sijaan liuotinpohjaisilla prosesseilla kuten organosolv. Nämä kaikki vaativat kuitenkin kehitystä ja panostuksia, mutta toisaalta poistaisivat käyttökohteistaan suorat hiilidioksidipäästöt.
Sitra lopettaa raportin muutamaan politiikkasuositukseen. Nämä ovat:
- Suomen on syytä edistää miinus- päästöjen ratkaisuja EU:ssa.
- Miinuspäästöille on tärkeä asettaa Suomessa määrällinen tavoite.
- Miinuspäästöille on tarpeen määrittää oma strategia, jossa kuvataan kattavasti Suomen nykytilaa, haasteita ja toimen- piteitä.
- Miinuspäästöjä tuottavien ratkaisujen tutkimiseen, kehittämiseen ja kokeilemiseen pitää osoittaa riittävästi rahoitusta.
- Suomeen tarvitaan taloudelliset kannustimet, joilla investoinnit miinuspäästöihin saadaan liikkeelle.
Nämä ovat kannatettavia tavoitteita, mutta piru asuu yksityiskohdissa. Negatiivisten päästöjen taserajat täytyy pystyä määrittämään teknologianeutraalisti siten, että ne eivät ole uusien innovaatioiden tiellä — vaan edistävät niitä. Monet teknologiat eivät itsessään kaappaa hiiltä tai varastoi sitä, mutta voivat olla oleellisia kokonaisuuden mahdollistajia. Kuten yllä kirjoitin, on on hiilen sieppauksella ikävä historia ilmastotoimien viivyttelyn perusteluna. Siksi mitä mittareita ja tavoitteita tehdäänkin, on huolehdittava että ne edistävät hyvää kehitystä.
Joka tapauksessa tulemme tarvitsemaan negatiivisten päästöjen teknologioita, varsinkin sellaisia joilla hiili saadaan varastoitua hyvin pitkiksi ajoiksi. Koska olemme niin syvässä savessa, että hiilineutraalius ei enää riitä.
Ville Tulkki 